Itsenäisen Suomen historiasta

Suomen itsenäistyminen on ollut monivaiheinen tapahtumasarja. Valtion itsenäistyminen sisältää paitsi itsenäiseksi julistautumisen, myös itsenäisyyden vakiinnuttamisen. Tähän prosessiin liittyvät kiinteästi myös ne tapahtumat, jotka ennen itsenäisyyden julistamista välittömästi johtavat ratkaisuun tavoitella itsenäisyyttä. Suomenkaan kohdalla valtiollista itsenäisyyttä ei ole saavutettu vain julistamalla, saati maan ulkopuolisten tahojen lahjana. Itsenäisyyden saavuttaminen ja vakiinnuttaminen ovat edellyttäneet suomalaisten omaa aktiivista toimintaa, niin luovimista kuin peräänantamattomuuttakin. 

Keskeisiä virstanpylväitä Suomen tiellä itsenäiseksi tasavallaksi ovat olleet Suomen eduskunnan julistautuminen korkeimman vallan haltijaksi maassa 15.11.1917, Suomen senaatin eli hallituksen antaman itsenäisyysjulistuksen hyväksyminen eduskunnassa 6.12.1917, venäläisten miehitysjoukkojen karkottaminen ja Venäjän bolševikkien tukeman punakapinan kukistaminen vuoden 1918 vapaussodassa, tasavaltaisen hallitusmuodon vahvistaminen 17.7.1919 sekä Neuvosto-Venäjää vastaan vallinneen sotatilan päättymistä merkinnyt Tarton rauhansopimus 14.10.1920 ja vielä sen jälkeen tarpeen ollut erillinen rajarauhansopimus Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä 1.6.1922. Saavuttamaansa valtiollista itsenäisyyttä suomalaiset joutuivat puolustamaan asein jälleen 1939 ja 1941.